Sinä ansaitset ainakin post it -lapun

Tässä postauksessa: Konkreettinen työkalu, jonka voit ottaa käyttöön jo tänään!

Jos tää ois klikkihuorausotsikko, niin se olisi muodossa ”Tämä helppo kikka pelastaa sinut paljolta turhalta vinkulta ja Norah Jones –kappaleiden repeatilla soittamiselta ja itkemiseltä”. (toim. huom: Oikeasti ei ole olemassa asiaa kuin TURHA VINKKU).

Naiset. Haluan aloittaa nyt kansanliikkeen. Tästä lähtien kukaan ei enää suostu douchebag-bänkseihin, vaan JOKAINEN ansaitsee viestin tai selityksen tai vaikka perkele post-it -lapun.

Luin tänään nimittäin Iltalehdestä 24-vuotiaasta Iida Åfeltista, joka kertoi että kaikki hänen lupaavat suhteensa viimeaikoina ovat kaatuneet siihen, että ”mies ei yhtäkkiä vastannut enää viesteihin”.

Huonoja uutisia, Iida. Toi ei sit lopu ikinä, vaikka ne miehet vanheniskin.

Mulla on kaksi täsmälleen samaa kokemusta lähimenneisyydestä. Yksi lyhyt suhde päättyi siihen, että vastauksia ei enää tullut mun viesteihin ja lopulta mun ego ei antanut periksi enää lähettää mitään. Tämä mies sykäytti kuitenkin niin paljon, että joka kerta kun näen häntä (satunnaisesti televisiossa) vatsassa nyrjähtää vähän. Ja koko homma harmittaa hemmetisti vieläkin.

Toinen oli aivan eeppinen kohtaaminen, uskomattomien yhteensattumusten summa toisella puolella maailmaa, vanhan ihastuksen kanssa. Tällaisista tapaamisista tehdään elokuvia! Niinpä siinä sitten muutamien kuukausien ajan koordinoitiin treffejä aina riippuen miten onnistuttiin samalle mantereelle pääsemään. Koska meillä oli historiaa, ja tämä uskomaton tsägäkohtaaminen vastakkaisella puolella maapalloa, niin suhde tuntui oikealta suhteelta vaikka elettiinkin hankalasti ajoittain kaukana toisistamme. Sitten yhtäkkiä hän ei enää vastannut. Hän oli Suomessa, mutta yön yli kuin taikaiskusta, vastauksia ei enää tullut. Ensin ajattelin (toivoin) että ehkä hän oli lasaretissa tai kuollut (mielellään joku hidas, kivulias kuolema, tai jotain hyvin dramaattista ja pelottavaa kuten vaikka haihyökkäys), mutta ei. Mitään ei ilmeisesti ollut tapahtunut (ja nimenomaan ILMEISESTI, KOSKA ENHÄN TOSIAAN OO SAANUT KOKO JÄTKÄÄ KIINNI, SAATANA). Hän oli ehkä löytänyt jonkun toisen, ehkä kyllästynyt minuun, ehkä hirvittävässä työ- ja stressikierteessä tai ehkä hän oli aloittanut jonkin aikaavievän harrastuksen kuten crossfitin, fight clubin tai heroininkäytön. EN VOI TIETÄÄ, koska mies häipyi kuin pieru saharaan. Siis ei kirjaimellisesti, koska siellä Facebookissa ja Whatsappissa hän toki oli olemassa, mutta ei vaan vastannut enää viesteihin.

Tällainen totaalityrmääminen on hämmentävää. Sitä menee niin kipsiin tästä perseilykohtelusta, ettei saa tehtyä mitään järkevää, eikä muotoiltua mitään fiksua. Niinpä mäkin vaan sit lakkasin laittamasta niitä viestejä. The terrorists won.

Mutta: koska mä olen ihan liian fucking vanha ja kiireinen tällaiseen typeryyteen, teen nyt meille kaikille palveluksen. Alla on kaksi valmista tekstisabluunaa. Valitse itsellesi sopivin (arvioi ensin miten Glenn Close Vaarallinen Suhde -elokuvasta olet) ja kopioi se suoraan tuosta FB- tai WhatsApp -viestiin.

valmis asiallainen

Hei, oon yrittänyt tavoitella sua aika monta kertaa. Aion nyt lähtökohtaisesti olettaa että olet kiireinen. Toinen vaihtoehto on, että et halua kohdata hankalaa tilannetta ja tahallasi jätät mulle vastaamatta, siinä toivossa että väsyn ja lakkaan viestittelemästä. Olemme kuitenkin molemmat aikuisia, joten jos tunteesi ovat muuttuneet, ole hyvä ja kerro se minulle vaikka vastaamalla tähän viestiin.

valmis ilkee

Mä olen liian vanha, ja niin olet saatana sinäkin, että sallisin suhteen lopettamisen tällä tavalla että vaan LAKKAAT VASTAAMASTA MUN VIESTEIHIN. Miehisty, ja lähetä mulle viesti ettet ole kiinnostunut. Muuten mä lähtökohtaisesti aion olettaa, ettei mikään ole muuttunut ja jatkan viestittelyä ja ilmestyn sun työpaikalle ja kotiovelle. JOKA PÄIVÄ. Douchebag.

Mainokset

Lottovoittaja

Olen avoimen kateellinen Eurojackpotin 87 miljoonaan euron potin voittajalle. Minä nyt vaan olen valinnut ammatillisesti polun, jolla saa kohtuullista palkkaa, mutta ei rikastu naurettavan ökyäveriääksi ikinä (mikä on harmillista, koska uskon että ökyäveriys sopisi minulle), joten ainoa mahdollisuuteeni rikastua on lotota (ja siis VOITTAA lotossa. Mitä ei nyt tapahtunut. VIELÄKÄÄN. Perkele).

Mutta hätä ei olekaan tämän näköinen! Kävin läpi roskapostilaatikkoni! Siellä oli 113 sähköpostia, joista onneksi 9 olikin RAHALÄHETYKSIÄ! Tai ei ehkä ”lähetyksiä” varsinaisesti, mutta erilaisia testamentteja ja muita stipendejä. Laskin että yhteensä minulle on tulossa 129,95 miljoonaa dollaria, joka on HUOMATTAVASTI enemmän kuin Eurojackpot. SCORE!

Ja näiden on PAKKO olla totta, koska he viittaavat lakeihin, jotka ihan salettiin ovat oikeita. Esimerkiksi Bank of America Corporation vetoaa HFTRA asetukseen, joka luonnollisesti koostuu sanoista Huge Funds Transfer Regulation. HUGE Funds! Absolutely huge! Huuuuuge! Yuuuuuge! (tätä pitää toistella Trump-äänellä).

SPAM abbreviations

Ensimmäinen potti, kolmetoista miljoonaa ja risat (ELI 18,7 miljoonaa dollaria!) on tulossa Norsunluurannikolta.

SPAM numerot ei täsmää

YK puolestaan vähän sniiduilee muihin verrattuna, sillä heiltä on minulle rahaa tulossa vain 650 000 dollaria. Toisaalta YK on lähettämässä minulle myös Federal Reserve Bankin kautta 28 miljoonaa, joten ehkä toi eka pikkusumma ei sillai haittaa. Pikkuruinen palvelumaksu pitää vaan ensin maksaa. Lähettivät myös nämä jumalalliset maksutiedot. Kohta raha liikkuu!

SPAM payment information

IMF suoraan haluaa lähettää mulle 3,7 miljoonaa dollaria, ja sitten he haluavat lähettää myös Central Bank Beninin ja World Bank of Switzerlandin kautta 15,8 miljoonaa. Mr. David Michael haluaa lähettää minulle Bank of African kautta 5,5 miljoonaa. DHL taas toimittaa mulle kotiin automaattikortin, johon on ladattu 5,5 miljoonaa dollaria.

Kaikista koskettavin ja läheisin minulle on varmaan yhden insinöörin, herra Muellerin perikunnan vetoomus. Insinööri Muellerin poismeno on surullista senkin takia että jos ei löydy ketään ottamaan hänen rahojaan (15,6 miljoonaa dollaria), niin ne menevät öljy- ja porausyhtiöille! Neuvokas pankkiiri on kuitenkin päätellyt että internetistä voisi löytyä saman nimisiä ihmisiä kuin insinööri Mueller. Joku heistä voisi olla hänen sukulaisensa! Ja onneksi silloin löytyi Lotta Backlund, jolla selkeästi on sama sukunimi kuin insinööri Muellerilla! Hurraa!

SPAM Mueller

Ensitöikseni ostan ehkä jonkun arvonimen. Nähään.

Terveisin

Kauppaneuvos Backlund

Elämänviisasteluja

Olen tullut siihen ikään, että olen ryhtynyt kirjoittamaan ylös elämänviisauksia. Tai oikeammin, olen tullut siihen ikään, että olen ehtinyt mokata niin monta kertaa eri tavoin, että olen voinut niistä päätellä opetuksia. Kirjan nimeksi voisi tulla Elämänviisasteluja.

quote strumpis

Harkitsen siis vakavasti aforismikirjan kirjoittamista. Nämä kaikenmaailman paulocoelhot ja harukimurakamit saavat kyytiä ärsyttävien pseudosyvällisyyksiensä kanssa, kunhan saan yksiin kansiin omat syvälliset ajatukseni ja havaintoni.

quote falafel

Luonnollisesti ihminen havainnoi aika paljon sen hetkisestä elämäntilanteestaan ja ympäristöstään, jonka takia aforismeja ei (vielä!) ole kerääntynyt vaikkapa rauhanneuvottelemisesta, kärsivällisyydestä tai säästeliäästi elämisestä. Sen sijaan niitä on jo jonkun verran ruuhkavuosista.

ruuhkavuodet lapsia katoaaruuhkavuodet risteilyruuhkavuodet tanssilattiaruuhkavuodet valkeakoski

Niin että enköhän rupea laittelemaan kustantamoille pitchiä menemään!

Olet mitä juot

Muistatteko sen ”Olet mitä syöt” –ohjelman? Siinä häijy ravintoterapeutti tuli ja latasi kaiken viikon aikana syömäsi pöydälle ja sitten kauhisteltiin. Mä käyn kaksi kertaa vuodessa Cannesissa työmatkalla, ja kotiinlähdön aamuna pitäisi mun mielestä tehdä ”Olet mitä juot” –performanssi, jossa se kaikki skumppa ja rosé ja GT pantaisiin riviin pöydälle. Sitten voitaisiin havainnollistamiseksi myös kasata siitä kertynyt sokeri konkreettiseksi sokerikasaksi ja näyttää kuvia pulimummoista.

That said, vaikka näin tehtäisiin, menisi seuraava Cannes-matka epäilemättä ihan samalla tavalla kuin kaikki edellisetkin.

Tämä oli 11:a kertani Cannesissa. Lämmöllä muistelen niitä ensimmäisiä kertoja, kun naivisti ja optimistisesti vielä pakkasin lenkkarit ja juoksuvermeet mukaan. Nyt olen toki paljon kokeneempi ja tiedän että 2,5 tunnin yöunien jälkeen juoksen korkeintaan rantabulevardin pätkän kämpiltä messukeskukselle, koska päätin torkuttaa vartin lisää ja aamun ensimmäinen tapaamiseni alkaa neljän minuutin päästä.

Ennen Cannesia olin Lontoossa ja sitä ennen Los Angelesissa, joten normaalia rytmiä olen elänyt viimeisen kuukauden aikana vain satunnaisesti. Nyt olen kuitenkin palannut kotimaahan ja detoxannut. Tai no, ainakin palannut kotimaahan. Nyt siis alkaa ryhtiliike (tiedätte, se kuuluisa ryhtiliike, joka yleensä alkaa joka maanantai). Ai niin paitsi että huomisesta lähtien on pääsiäinen. Fuck.

Vegaanihaaste

Hyvää 2017-aa!

Minä vietin joululomani San Franciscossa, (ja jos se kiinnostaa, niin seikkaperäistä ja hyvin epäolennaista matkakertomusta voi käydä tsekkaamassa mun instagramista (@lottabacklund)).

Tammikuun ensimmäisenä ihmiset aloittavat aina elämänmuutoksen ja mäkin aloitan sellaisen – KUUKAUDEKSI.

Vegaaniliitosta soitettiin joulukuussa. Olin juuri hirveän hyvällä tuulella ja jotenkin joviaali (mutta ihan selvinpäin), joten kun he kysyivät haluaisinko lähteä mukaan vegaanihaasteeseen niin ilmoitin että ILMAN MUUTA! (varmaan häkellyin kun sanoivat että Jari Sarasvuokin on mukana, koska olen häneen salaa vähän rakastunut).

Tää oli älyttömän hyvä idea kunnes muistin että skumpan jälkeen toiseksi suurin ruokaryhmäni on kahvi jota juon MAIDOLLA, ja nyt kaduttaa.

Lupasin että ryhdyn haasteeseen heti kun palaan Suomeen (päättelin että vegaaniksi ryhtyminen hotellista käsin on hankalaa, koska vähimmillään vegaaniudessa kannatta olla oma keittiö). Ja koska laskeuduin Helsinkiin eilen, on tänään siis tosi kyseessä. Tähän mennessä elämä ei vielä muuttunut valtavasti, koska syön aamiaiseksi kaurapuuroa. Sen kanssa syön mustikkaa ja raejuustoa, joista siis nyt jätin raejuuston pois. Otan myös päivittäin kalanmaksaöljykapseleita, mutta ne mä jätin pois.

Kävin eilen 20 tunnin matkustamisen jälkeen ruokakaupassa, hakemassa muun muassa sen maidon aamukahviin. Seisoin maitohyllyn edessä varmaan vartin ihmettelemässä. Oli soijaa, mantelia, kauraa, kookosta; ja niistä jokaisesta useampaa versiota. Olin täysin uupunut, joten otin sellaista, joka mainosti itseään maitoon sopivana. Se kai viittaa siihen, että se vaahdottuu, mutta käytän sitä ihan normaalisti kahviin.

kaffe-milk

10 minuutin päästä mun kahvi näytti siltä ettei siinä ollut maitoa ollutkaan. Ja siltä se kyllä vähän maistuikin.

kaffe

Täällä Vegaanihaasteen sivuilla kerrotaan lisää haasteesta ja siitä ketkä ovat mukana ja miksi. Yritän päivittää ruokaräpellystäni tänne blogiin, ja varmasti sitä postaan myös Twitteriin ja Instagramiin.

Minipelastuksia arkeen

Painonhallinta on mahdollista ainoastaan hyvällä suunnittelulla. Mieti etukäteen mitä syöt, missä syöt, milloin syöt jne. Paraskin suunnittelu menee silti silloin tällöin ihan pershiilleen, koska elämä voi heittää yhtäkkiä eteen yllätysylitöitä, työmaakatastrofeja, lasten oksennustauteja, vedenpaisumuksia tai, no, elämää. Silloin voi mennä se huolellisinkin ruokailuexcel romukoppaan, koska Mr. Murphy lakeineen ei oo sitten pienimissäkään määrin kiinnostunut sun laihdutteluistasi.

valio-profeel2

Siksi mulla on SEKÄ kotona ETTÄ työpaikalla hätävararuokaa. Kyllä, mä oon vähän niin kuin ne mielenvikaiset tuomiopäivän survivalistit hulluissa 5D-dokkareissa, jotka säilövät kellareihin ja maastokätköihin säilykepurkkeja ja muona-annoksia (ehkä sillä erolla, että mulla ei ole siellä kätkössä myös taskulamppuja ja kaasunaamareita).

Hätävararuoan ensisijainen tehtävä on toimia välipalana. Se on terveellistä, ja tarpeeksi täyttävää ettet tee huonoja päätöksiä (munkki. Tai kolme munkkia. Tai perhepizza), vaan pysyt kylläisenä kunnes pääset myöhemmin oikean aterian äärelle. Se hätävararuoka on kuitenkin yleensä semiankeeta, eli tonnikalaa. Se saattaa myös olla rahkaa tai raejuustoa, muuta niiden haastehan on, etteivät ne kestä ikuisuuksia (me survivalistit aina mietitään tällaisia yksityiskohtia).

Nyt mulla on kuitenkin testissä muutama tuote, jotka ovat väistäneet kaikki hätävararuoan ansat. Se kestää miten kauan tahansa, eikä ole ollenkaan yhtä ankeaa kuin nyt vaikka se tonnikala. Se on jauhetta, eli tietty se pitää sekoittaa johonkin, mutta vaikka vesikin käy.

Proteiini on hyvää kamaa laihduttajalle, koska tutkimusten mukaan proteiini pitää nälkää paremmin kuin esim. hiilihydraattivaltaiset ruoat tai välipalat. Koska fiksu laihduttaja yhdistää terveellisen ruokavalioon myös liikunnan, on proteiini siinäkin tärkeää, koska se toimii ikään kuin lihaskudoksen rakennusaineena.

Proteiinijauhetta voi lisätä puuroon tai jogurttiin, tai sekoittaa veteen tai maitoon. Sitä voi lisätä smoothieen tai jos meinaa olla ihan överiseppä niin lyö sitä vaikka pannukakkuun (mut se on sit sellasille vähemmän laiskoille laihduttajille).

Haluan myös muistuttaa, että täydellinen aamiainen laihduttajalle on sellainen, jossa on hyvää hiilaria ja hyvin proteiinia. Tiedän, että on houkuttelevaa laihduttaa jättämällä pois kaikki hiilarit, mutta aivot tarvitsevat hiilareita, joten syö niitä nyt ainakin aamulla. Niinpä suosittelen aamiaisen perustaksi kaurapuuroa ja siihen lisäksi itselleen sopivaa proteiinia. Tähän tarkoitukseen proteiinijauheet sopivat erinomaisesti. Makuja on useita, joten niitä voi varioida. Sitä paitsi nämä nimenomaiset Valio Profeel-pulverit ovat laktoosittomia, joten sopivat kaikille paremmin kuin vaikkapa raejuusto.

Ja hei muista vielä: Jauheet ovat laktoosittomia, eivät kalorittomia. Eli maltilla.

Ai niin: Tämä on niin sanottu YHTEISTYÖPOSTAUS, eli mä saan tästä rahaa. Mutta nää on oikeastikin hyviä.

Salivinkki

Salil neljässadasneljäskymmeneskahdeksas, salil sadasviidesvika – koska mä oon työssäkäyvä ihminen. Olis varmaan fantastista voida olla salil eka ja salil vika, mutta tuntuu että silloin jäis aika vähän aikaa, no, elämälle. 

Sitä paitsi salille ehtiminen ekana on kyllä oikeasti vaikeaa. Olin vappupäivänä (!) salilla klo 10.10, eli 10 minuuttia sen jälkeen kun se oli avannut, ja olin varma että kerrankin todella olisin EKA koska siihen aikaanhan ihmiset vasta heräilevät jostain Espan penkin alta tai vappuhoidon kainalosta.  Olin kuudestoista (kyllä, mä laskin). 

Sen sijaan OLEN löytänyt hetken, jolloin ihmiset EIVÄT sankoin joukoin käy salilla: perjantai-iltapäivä. Varsinkin salitreenejä aloittavalle on vähemmän kuumottava käydä treenaamassa silloin kun kaikki salikissat eivät ole vieressä ottamassa ärsyttäviä saliselfieitä, ja muutenkin on ihan kiva treenata pienemmässä ryysiksessä. Siirrä siis terde lauantaille tai torstaille ja suuntaa salille perjantaina. 

 

Ärsyttävä saliselfie