Shonda Rhimes ja Anna Delvey

Varmoja varhaiskeski-iän merkkejä? Alat kesällä tilata roséta (miksi muka valkkari tai punkku ei yhtäkkiä kelpaa?!); alat tunnistaa kosmetiikkamerkkejä nimeltä, siksi että kokeilet erilaisia IKÄÄNTYVÄN IHON tuotteita; olet ainakin kerran kokeillut jotakin nuorison villitystä (tubettajien videoiden katselua; choker-korua; farkkuja, joiden revityt reiät ovat puhelinluettelon kokoisia) ja toistellut ”Mä en vaan tajua tätä”

JA

joku suosikkiohjelmasi on Shonda Rhimesin tekemä.

tooold

Mulle itselleni kovin on ollut Scandal, mutta Grey’s Anatomy tulee hyvänä kakkosena ja kyllä mä bingeasin myös ekan tuotantokauden How to Get Away With Murderia.

handled

Yksi kuuma uutinen TV-alalla viime vuonna oli, että Shonda Rhimes teki eksklusiivisen diilin Netflixin kanssa. Tämä tarkoittaa, että jatkossa hän kehittää ja tuottaa sarjoja yksinoikeudella ensisijaisesti Netflixille, tietyn vuosimäärän ajan. Amerikkalaisella ABC-kanavalla jatkavat nuo yllämainitut, sekä Grey’s Anatomy –sarjan spin off Station 19 ja lakisarja For The People.

Tänään uutisoitiin Shondalandin (Shonda Rhimesin tuotantoyhtiö) ensimmäinen kehityshanke Netflixille. Shonda on saanut oikeudet viime kuussa suurta huomiota herättäneeseen tarinaan Anna Delveysta. Artikkeli on pitkä, mutta kehotan lukemaan. Shonda toki suorastaan kakkii kultaa (sen ohjelmat on lähes poikkeuksetta hittejä) mutta tämä tarina on mieletön jo itsessään. Anna Delvey oli upporikas ja persoonallinen it-girl New Yorkissa – kunnes ei ollutkaan. En spoilaa enempää (tarinan alku ja loppu löytyvät tuolta The Cutin artikkelista), mutta jään todellakin odottamaan, että tää ilmestyy Netflixiin.

wine

Mainokset

Meal prepping ja tehokkaat ihmiset

Minä olen hyvin kiinnostunut tehokkaiden ihmisten työtavoista. Ihmettelen aina, miten jotkut ihmiset pyörittävät yritystä, bloggaavat, harrastavat, seurustelevat, kasvattavat lapsia, viettävät romanttisia lomia, kirjoittavat kirjan ja ehkä väitöskirjan sekä juoksevat maratoneja ja ehtivät silti bingekatsoa Netflixiä. Ja haluan olla nämä ihmiset.

Luen siis kaikki artikkelit ja lehdet, joiden otsikot lupailevat pääsyä tehoihmisten salaisuuksiin ja keinovalikoimaan. Kuten tämä: eräs kahdeksankymppinen monimiljonääri yritysjohtaja hoiti sähköpostiaan niin, että mikäli meili ei aiheuttanut toimenpiteitä, niin hän deletoi sen heti. Valtaosaan meileistä hän vastasi lyhyesti (vaikka vain yhdellä sanalla), koska silloin hän saattoi löytää mitä tahansa sent-boxistaan hakemalla oikealla hakusanalla. SEN JÄLKEEN HÄN DELETOI SEN ALKUPERÄISEN SAADUN MEILIN. Ajatus siitä, että vaan deletoisi kaiken, antaa mulle fyysisiä mielihyvänväristyksiä.

Toinen yritysjohtaja, nuori nainen joka veti omaa startup –yritystään, söi joka päivä täsmälleen saman lounaan ja aina työpöytänsä äärellä. Se, että joka päivää tuhlaa aikaa ja energiaa siihen, missä syödään, mitä syödään, kuka lähtee mukaan jne oli hänen mielestään hyödytöntä. Tai ehkä ei hyödytöntä, mutta se ei ollut tarvehierarkiassa tarpeeksi tärkeä asia johon tuhlata rajallista ajatus- ja päätöskapasiteettia. Tätä samaa ideologiaa noudatti Steve Jobs pukeutumalla joka päivä samoihin vaatteisiin (tai siis kai hän vaihtoi sitä itse vaatetta, mutta hänellä roikkui valtava kasa identtisiä vaatteita kaapissa. Mä toivon). Myös Antti Holma (ei yritysjohtaja, mutta muuten kyllä nero) syö joka päivä samaa ruokaa, koska ”kauppaan pitää mennä autopilotti päällä”. YAS QUEEN! Just niin!

FrenchWickedBillygoat-size_restricted

Mä käytän NIIN paljon aikaa ja ahdistusta siihen, että hädissäni ja nälissäni mietin toppatakissa heviosastolla, että mitä tänään syötäisiin ja tuskanhiki valuu samalla kun yritän epätoivoisena googlailla ”helppo, terveellinen arkiruoka”. Mulle sopisi erittäin hyvin syödä täsmälleen samaa asiaa joka päivä (tonnikalaa auringonkukkaöljyssä ja wokkikasviksia), mutta taloudessa asuva lapsi-ihminen ei tällaiseen suostu (kuulemma edes vaikka ruoka olisi pizza tai mac and cheese).

 

Olen skarpannut viime viikkoina, ja alkanut niin sanotusti meal preppaamaan. Sunnuntaina siis saatan peräti tehdä valmiiksi pakkaseen tai jääkaappiin ruokia, tai vähintäänkin suunnitella jokaisen illan ruoat ja ostaa tarvikkeet jääkaappiin. Olen siis eliminoinut arjen ruokakauppakäynnit pl. maito- tai hedelmävarastojen täydentämiset, ja sehän on tehnyt musta suorastaan mukavamman ihmisen. Ei tää nyt vielä väitöskirjan tai maratonin tai ees Good Wifen viimeisen tuotantokauden mentävää aukkoa mun arjessa ole tehnyt, mutta TÄÄ ON ALKU!

Meilihelvetti

Minä. Vihaan. Sähköpostia.

No oikeasti en ehkä VIHAA sähköpostia, koska siinä on paljon hyviä puolia, mutta kyllä mä vähintään kerran/pari päivässä puin nyrkkiä taivasta kohti ja ulvon EEEEEEEEIIIIIII ÄLKÄÄ LÄHETTÄKÖ MULLE ENEMPÄÄ SÄHKÖPOSTEJA!!!!

make-it-stop

Sähköpostin kanssa kamppaileminen on työelämän laihduttamista. Inboxin laihduttaminen on ihan yhtä vaikeaa kuin läskinkin. Inboxin, tai painon, hallintaan saaminen vaatii täydellistä elämänmuutosta, ja uutta elämäntapaa täytyy olla valmis noudattamaan joka ikinen päivä. Voit silloin tällöin sallia itsellesi repsahduksia, mutta mikäli repsahduksia tulee liian usein, lihoaa inbox nopeasti takaisin vanhoihin mittoihinsa. Tiukalla kuurilla inbox on mahdollista saada nollaan, mutta tavoitteen säilyttäminen on vaikeampaa kuin siihen pääseminen.

Oma tavoitteeni on viime vuosina ollut, että sähköpostissani on nolla viestiä kun lähden viikonlopun viettoon. Inbox on henkinen to do –lista, riippumatta siitä oletko määrätietoisesti päättänyt ajatella sitä sellaisena. Sekava, meilejä pursuava inbox aiheuttaa kaaosta elämässä ja työssä, ja luo jatkuvan riittämättömyyden tunteen.

notgoodenough

Tässä kuitenkin muutama helppo vinkki, jotka kannattaa implementoida välittömästi:

1) Ota heti pois käytöstä se pieni ikkuna joka pompahtaa ruudullesi kun uusi meili tipahtaa postilaatikkoosi. Se keskeyttää yleensä flown kuin flown, ja keskitys herpaantuu. Katso meilit sitten kun siihen on sopiva hetki. Ja älä hyvä ihminen vain pidä niitä puhelimen meilikilahduksia päällä!

2) Opi rakastamaan delete-nappia. Jätämme usein inboxiin roikkumaan meilejä keskeneräisistä asioista. Hoida viesti heti, ja ellei se vaadi toimenpiteitä, niin arkistoi tai deletoi se välittömästi. Saan pientä nautintoa joka ikinen kerta kuin poistan viestin.

3) Kun lähetän sähköpostia, joka ei ole kiireellinen tai joka on äärettömän kiireellinen, kirjoitan sen usein jo sähköpostin aihe-kenttään. Teet pienen palveluksen kollegoillesi, kun priorisoit heidän puolestaan.

jobdone

Mä ostin aikoinaan Sampo Sammaliston Viisaampa työtä –kirjan. Siellä on lisää konkreettisia kikkoja, jotka helpottavat sähköpostielämää. Joudun ottamaan kirjan kauniiseen käteen, ja tekemään noi taas, koska sähköpostiläski on taas saanut elämäni hallintaansa. Time to take back control.

Lottovoittaja

Olen avoimen kateellinen Eurojackpotin 87 miljoonaan euron potin voittajalle. Minä nyt vaan olen valinnut ammatillisesti polun, jolla saa kohtuullista palkkaa, mutta ei rikastu naurettavan ökyäveriääksi ikinä (mikä on harmillista, koska uskon että ökyäveriys sopisi minulle), joten ainoa mahdollisuuteeni rikastua on lotota (ja siis VOITTAA lotossa. Mitä ei nyt tapahtunut. VIELÄKÄÄN. Perkele).

Mutta hätä ei olekaan tämän näköinen! Kävin läpi roskapostilaatikkoni! Siellä oli 113 sähköpostia, joista onneksi 9 olikin RAHALÄHETYKSIÄ! Tai ei ehkä ”lähetyksiä” varsinaisesti, mutta erilaisia testamentteja ja muita stipendejä. Laskin että yhteensä minulle on tulossa 129,95 miljoonaa dollaria, joka on HUOMATTAVASTI enemmän kuin Eurojackpot. SCORE!

Ja näiden on PAKKO olla totta, koska he viittaavat lakeihin, jotka ihan salettiin ovat oikeita. Esimerkiksi Bank of America Corporation vetoaa HFTRA asetukseen, joka luonnollisesti koostuu sanoista Huge Funds Transfer Regulation. HUGE Funds! Absolutely huge! Huuuuuge! Yuuuuuge! (tätä pitää toistella Trump-äänellä).

SPAM abbreviations

Ensimmäinen potti, kolmetoista miljoonaa ja risat (ELI 18,7 miljoonaa dollaria!) on tulossa Norsunluurannikolta.

SPAM numerot ei täsmää

YK puolestaan vähän sniiduilee muihin verrattuna, sillä heiltä on minulle rahaa tulossa vain 650 000 dollaria. Toisaalta YK on lähettämässä minulle myös Federal Reserve Bankin kautta 28 miljoonaa, joten ehkä toi eka pikkusumma ei sillai haittaa. Pikkuruinen palvelumaksu pitää vaan ensin maksaa. Lähettivät myös nämä jumalalliset maksutiedot. Kohta raha liikkuu!

SPAM payment information

IMF suoraan haluaa lähettää mulle 3,7 miljoonaa dollaria, ja sitten he haluavat lähettää myös Central Bank Beninin ja World Bank of Switzerlandin kautta 15,8 miljoonaa. Mr. David Michael haluaa lähettää minulle Bank of African kautta 5,5 miljoonaa. DHL taas toimittaa mulle kotiin automaattikortin, johon on ladattu 5,5 miljoonaa dollaria.

Kaikista koskettavin ja läheisin minulle on varmaan yhden insinöörin, herra Muellerin perikunnan vetoomus. Insinööri Muellerin poismeno on surullista senkin takia että jos ei löydy ketään ottamaan hänen rahojaan (15,6 miljoonaa dollaria), niin ne menevät öljy- ja porausyhtiöille! Neuvokas pankkiiri on kuitenkin päätellyt että internetistä voisi löytyä saman nimisiä ihmisiä kuin insinööri Mueller. Joku heistä voisi olla hänen sukulaisensa! Ja onneksi silloin löytyi Lotta Backlund, jolla selkeästi on sama sukunimi kuin insinööri Muellerilla! Hurraa!

SPAM Mueller

Ensitöikseni ostan ehkä jonkun arvonimen. Nähään.

Terveisin

Kauppaneuvos Backlund

Elämänviisasteluja

Olen tullut siihen ikään, että olen ryhtynyt kirjoittamaan ylös elämänviisauksia. Tai oikeammin, olen tullut siihen ikään, että olen ehtinyt mokata niin monta kertaa eri tavoin, että olen voinut niistä päätellä opetuksia. Kirjan nimeksi voisi tulla Elämänviisasteluja.

quote strumpis

Harkitsen siis vakavasti aforismikirjan kirjoittamista. Nämä kaikenmaailman paulocoelhot ja harukimurakamit saavat kyytiä ärsyttävien pseudosyvällisyyksiensä kanssa, kunhan saan yksiin kansiin omat syvälliset ajatukseni ja havaintoni.

quote falafel

Luonnollisesti ihminen havainnoi aika paljon sen hetkisestä elämäntilanteestaan ja ympäristöstään, jonka takia aforismeja ei (vielä!) ole kerääntynyt vaikkapa rauhanneuvottelemisesta, kärsivällisyydestä tai säästeliäästi elämisestä. Sen sijaan niitä on jo jonkun verran ruuhkavuosista.

ruuhkavuodet lapsia katoaaruuhkavuodet risteilyruuhkavuodet tanssilattiaruuhkavuodet valkeakoski

Niin että enköhän rupea laittelemaan kustantamoille pitchiä menemään!

Olet mitä juot

Muistatteko sen ”Olet mitä syöt” –ohjelman? Siinä häijy ravintoterapeutti tuli ja latasi kaiken viikon aikana syömäsi pöydälle ja sitten kauhisteltiin. Mä käyn kaksi kertaa vuodessa Cannesissa työmatkalla, ja kotiinlähdön aamuna pitäisi mun mielestä tehdä ”Olet mitä juot” –performanssi, jossa se kaikki skumppa ja rosé ja GT pantaisiin riviin pöydälle. Sitten voitaisiin havainnollistamiseksi myös kasata siitä kertynyt sokeri konkreettiseksi sokerikasaksi ja näyttää kuvia pulimummoista.

That said, vaikka näin tehtäisiin, menisi seuraava Cannes-matka epäilemättä ihan samalla tavalla kuin kaikki edellisetkin.

Tämä oli 11:a kertani Cannesissa. Lämmöllä muistelen niitä ensimmäisiä kertoja, kun naivisti ja optimistisesti vielä pakkasin lenkkarit ja juoksuvermeet mukaan. Nyt olen toki paljon kokeneempi ja tiedän että 2,5 tunnin yöunien jälkeen juoksen korkeintaan rantabulevardin pätkän kämpiltä messukeskukselle, koska päätin torkuttaa vartin lisää ja aamun ensimmäinen tapaamiseni alkaa neljän minuutin päästä.

Ennen Cannesia olin Lontoossa ja sitä ennen Los Angelesissa, joten normaalia rytmiä olen elänyt viimeisen kuukauden aikana vain satunnaisesti. Nyt olen kuitenkin palannut kotimaahan ja detoxannut. Tai no, ainakin palannut kotimaahan. Nyt siis alkaa ryhtiliike (tiedätte, se kuuluisa ryhtiliike, joka yleensä alkaa joka maanantai). Ai niin paitsi että huomisesta lähtien on pääsiäinen. Fuck.

Vegaanihaaste

Hyvää 2017-aa!

Minä vietin joululomani San Franciscossa, (ja jos se kiinnostaa, niin seikkaperäistä ja hyvin epäolennaista matkakertomusta voi käydä tsekkaamassa mun instagramista (@lottabacklund)).

Tammikuun ensimmäisenä ihmiset aloittavat aina elämänmuutoksen ja mäkin aloitan sellaisen – KUUKAUDEKSI.

Vegaaniliitosta soitettiin joulukuussa. Olin juuri hirveän hyvällä tuulella ja jotenkin joviaali (mutta ihan selvinpäin), joten kun he kysyivät haluaisinko lähteä mukaan vegaanihaasteeseen niin ilmoitin että ILMAN MUUTA! (varmaan häkellyin kun sanoivat että Jari Sarasvuokin on mukana, koska olen häneen salaa vähän rakastunut).

Tää oli älyttömän hyvä idea kunnes muistin että skumpan jälkeen toiseksi suurin ruokaryhmäni on kahvi jota juon MAIDOLLA, ja nyt kaduttaa.

Lupasin että ryhdyn haasteeseen heti kun palaan Suomeen (päättelin että vegaaniksi ryhtyminen hotellista käsin on hankalaa, koska vähimmillään vegaaniudessa kannatta olla oma keittiö). Ja koska laskeuduin Helsinkiin eilen, on tänään siis tosi kyseessä. Tähän mennessä elämä ei vielä muuttunut valtavasti, koska syön aamiaiseksi kaurapuuroa. Sen kanssa syön mustikkaa ja raejuustoa, joista siis nyt jätin raejuuston pois. Otan myös päivittäin kalanmaksaöljykapseleita, mutta ne mä jätin pois.

Kävin eilen 20 tunnin matkustamisen jälkeen ruokakaupassa, hakemassa muun muassa sen maidon aamukahviin. Seisoin maitohyllyn edessä varmaan vartin ihmettelemässä. Oli soijaa, mantelia, kauraa, kookosta; ja niistä jokaisesta useampaa versiota. Olin täysin uupunut, joten otin sellaista, joka mainosti itseään maitoon sopivana. Se kai viittaa siihen, että se vaahdottuu, mutta käytän sitä ihan normaalisti kahviin.

kaffe-milk

10 minuutin päästä mun kahvi näytti siltä ettei siinä ollut maitoa ollutkaan. Ja siltä se kyllä vähän maistuikin.

kaffe

Täällä Vegaanihaasteen sivuilla kerrotaan lisää haasteesta ja siitä ketkä ovat mukana ja miksi. Yritän päivittää ruokaräpellystäni tänne blogiin, ja varmasti sitä postaan myös Twitteriin ja Instagramiin.