Ruokapöytäkeskustelua

Keskustelu tänään ruokapöydässä:
Minä: Mitä teit tänään tarhassa?
Lapsi: mulla tuli kakka.
Minä: Ahaa.
Lapsi: Kakka on hammaspeikon kaveri.
Minä: Hammaspeikon kaveri?
Lapsi: Ne leikkii.
Minä: Kakka ja Hammaspeikko leikkii yhdessä?
Lapsi: joo. Ne leikkii pallolla.

En ole varma mitä johtopäätöksiä tästä voi vetää mutta ainakin hammaspeikkopelotteluun voi nyt lisätä aivan uusia ulottuvuuksia.

Mainokset

Vanhuus tulee ilman yökerhoa

Joskus totuus lävähtää päin pläsiä kuin märkä rätti. Totuus: olen tullut vanhaksi. Kävelin Narinkkatorin suunnasta Presidentti-hotellille ja näin ravintolan nimeltä Silk Club. Ovessa luki että se on auki neljään. Se on siis yökerho. Olen tullut siihen ikään, että yökerhoja voi tupsahtaa kaupunkiin ja mä en tiedä siitä mitään. En ole profiloitunut NIIN partypinglaksi että aina saisin kutsuja uusien ravintoloiden avajaisiin, mutta olen mä nyt sen verran skenessä ollut sisällä että olen KUULLUT että uusi klubi avaa. Helsingissä on niin vähän neljään asti auki olevia baareja, että kyllä ne hanskassa on. Ja nyt: ei mitään. Täysi yllätys. Sen sijaan sain kyllä viime vuoden loppupuolella kutsun ZETORIN synttäreille (esiintyjänä Frederik, TOSI harmi etten päässyt). MITÄ MULLE ON TAPAHTUMASSA?!

Image

 

Jotta totuus ei unohtuisi kotonakaan, tuli muistutus omasta muinaisuudesta myös iltasadun äärellä. Olemme nyt kolmisen kuukautta joka ilta lukeneet kirjaa Siri och den hemska grisen (Siiri ja Kamala Possu), ja tänään VIHDOIN hetken harkinnan jälkeen pikkulyyli päätti että vaihdetaan kirjaa. Niinhän se aina menee, että samaa kirjaa luetaan viikkotolkulla, vaikka kirjastossa käytäisiin joka viikkoa ja selkä vääränä kantaisin sieltä kotiin mitä tahansa. Tänään luimme Mats Mus börjar i förskolan, luojan kiitos, koska mä osaan jo Siiri-kirjan ulkoa. (Lapseni on sitä paitsi sangen vaatelias kuuntelija. Hän istuu kuin elokuvaohjaaja sängyllään ja huutaa ohjeita kun luen väärällä tavalla. Esimerkiksi: hän kun on tottunut että yksi tietty kohta luetaan kovaa, nopeasti ja aivan tietyllä äänenpainolla, ei sitä saa lukea muulla tavalla. Kuuluu ponnekas NEJ! Ja sitten hän kertoo miten se pitää sanoa, vaikkei tietenkään osaa ihan kaikkia sanoja tai lausua ärrää.) 

Joka tapauksessa, Mats Musin kotona soi puhelin, ja kun niin tapahtuu, niin kirjassa tietysti lukee RIIIING RIIIING. Tyttö katsoo minua hämmentyneenä. Minulle valkenee, ettei hänelle ole ollenkaan päivänselvää että puhelimen ääni on ring ring. Puhlelimen soidessahan kuuluu joku pianoriffi, hittibiisi tai isänsä tapauksessa kaakattava ääni joka huutaa ”Heeellloooooo, is anybody there?!” Vain MINÄ olen sitä sukupolvea, jolle RINGRING vielä tarkoittaa puhelimen ääntä. Huokaus. 

 

Annars kommer polisen!

Tässäpä oiva kolumni aamulähdöistä. Etenkin minuun vaikutti tarkistetun version kohta kolme:

uhkailua (”Minun täytyy ehtiä töihin, tai muuten en saa palkkaa ja meillä ole rahaa ostaa ruokaa.” Tai ihan vaan: ”Minä lähden nyt!”)

Olen itsekin käyttänyt tota ”No MINÄ lähden nyt” –uhkailua, ja sillä on joskus tehoa. Toi yllä oleva kolumni nauratti mua senkin takia, että juuri tässä eräänä aamuna aloin sanomaan sanoin senkin että ”Äidin pitää mennä töihin, kun jos ei mene töihin, ei tule…” ja tajusin ettei 2,5 vuotiaalle nämä tällaisen mikrotalouden lainalaisuudet kuten mistä ruokarahat tulevat ole kovin keskeisiä. Tai kiinnostavia. Tai ymmärrettäviä.

Sen verran olemme talouskäyttäytymisestä keskustelleet, että lapsi tietää että asioista pitää kaupassa maksaa. Aikaisemmin hän aina vastusti sitä, että tavarat laitetaan kassahihnalle. Siihen ei ollut mitään varsinaista syytä, mutta jos 2-vuotiaan äitinä jotain on oppinut niin sen, että perustelut ja rationaaliset argumentit ovat muiden ihmisten heiniä. Kun tarpeeksi monta kertaa Alepan kassalla on toisteltu että ”kaupassa PITÄÄ maksaa, muuten poliisi tulee” on sanalla kuitenkin ollut tehoa. Nykyään hän hyvin tietäväisenä nyökyttelee ja varoittaa muita ostajia poliisista jos eivät maksa ostoksiaan. Ongelma onkin nyt se, että olen tahtomattani vakuuttanut lapseni siitä, että elämme poliisivaltiossa. Se nimittäin nyt luulee, että seuraus kaikesta jota ”ei saa tehdä” on se, että poliisit tulevat. Kuten kun hän yritti ottaa pipoaan pois ulkona pakkasella. Sanoin että niin ei saa tehdä, johon lyyli vakavana nyökkäsi ja sanoi ”annars kommer polisen”.  Tai että saako heittää tarran biojäteroskikseen? No ei saa. ”Annars kommer polisen!”. Siihen voi tietysti yrittää selvittää että poliisien määrärahat ovat nytkin jo niin alhaalla, ettei heillä mitenkään ole resursseja konstaapeleita lähettää käymään meidän kompostia läpi… Tai sitten voi aloittaa, huokaista syvään, ja sanoa ”No – joo.”

 

Yobot

Ei yhden yhtä kertaa koko päiväkotitaipaleemme aikana ole lapsella ollut mikään muu kuin into lähteä tarhaan. Tänään aamulla hän sen sijaan ilmoitti että ”ei mennä tarhaan, mennään kaupungille”. Olemme kahtena viikonloppuna käyneet ”på stan” eli kaupungilla, hengailemassa. Eilen teimme sen kahdestaan ja vähän pidemmän kaavan mukaan. Kävimme Lanternassa sisustusostoksilla, keskustassa pyörimässä ja ikkunaostoksilla ja lopulta Frozen Yoghurtilla Runeberginkadun ihanassa, uudessa FroYo-kahvilassa Yobotissa. Olen ehkä aavistuksen huono vaikutus lapseeni. Enää ei halua edes mennä päiväkotiin, kun pitäisi vaan hengata stadissa shoppailemassa.

Mutta hei Yobot! Tämä teidän pitää ehdottomasti tsekata! Se sijaitsee Runeberginkadulla Töölössä, Töölönkadun ja Ruusulankadun välissä. Sitä pitää mukava amerikkalainen herrasmies, ja paikka on makeesti sisustettu. Adde pelkää kauheasti kahvilanpitäjämiestä, joka kylläkin on tosi mukava. Adde ei suostu katsomaankaan miehen suuntaan, ja vaatii saada istua sylissä kun syödään.

Tänään piirsimme ruokapöydän ääressä, ja Miehen Puolikkaat pyörähti käyntiin Subilla. Charlien Sheen ilmestyi kuvaan, ja Adde hihkaisi iloisesti: Jogurttisetä! (siis jogurttisetä ei ole pahan näköinen, vaikka onkin aavistuksen varttuneempi…). Ja siis onhan se television koviten palkattu näyttelijä (hmm, tuntuu että ”näyttelijä” pitäisi laittaa lainausmerkkeihin), eikä ainoastaan kokkelipöllyinen sekopää (siis Charlie Sheen, ei jogurttisetä!).

 Image

 Image

Image

Image