Keittiökaveri ja keittiövalheet

Nyt on pakko vähän hehkuttaa. Tää Keittiökaveri on oikeasti tosi helmi juttu!

Maanantai-iltana joku kohtelias vesseli toi meille kotiin kaksi isoa kassillista raaka-aineita. Mukana oli myös reseptivihkonen (kassin reseptivihko oli suomeksi, mutta olin saanut reseptit MYÖS sähköpostitse ruotsiksi! Oikeesti! Ei MISSÄÄN saa noin hyvää palvelua!), josta rupesimme heti kokkaamaan ekan illan ruokia.

Kassissa on ruoat viidelle illalle (tai meidän tapauksessa viidelle vuorokaudelle, koska annokset ovat neljälle henkilölle ja isoja, ja meillä syöjiä on kaksi ja puoli joten ruoasta saa helposti lounaat evääksi). Raaka-aineet ovat tuoreita ja laadukkaita ja reseptit ihan mielettömän hyviä. Maanantaina me syötiin kanapataa ja eilen peruna-purjo-keittoa. Molemmat olivat todella maukkaita, helppoja tehdä (edes suurtalousemäntä Backlund ei kiireessäkään saanut tuhottua niitä) ja jostain syystä kukaan perheenjäsen ei yskinyt sitä että syötiin kasviskeittoa. Tyttärelleni tosin jouduin valehtelemaan vähän aikaa, varmuuden vuoksi (äitinä oppii totuuden ajoittamisen).

Lapsi: Mitä tämä on?
Minä: Se on ruokaa.
Lapsi: Onko se hernekeittoa?
Minä: Se on vähän niin kuin hernekeittoa, joo.
Lapsi: (Epäluuloisesti) Mitä tässä on?
Minä: Maista. Siinä on perunaa. Se on niin kuin hernekeitto perunalla.
Lapsi: (Ottaa lusikkaan keittoa) Mitä muuta tässä on?
Minä: Ei siinä sitten ole muuta. Vähän kermaa ja voita.
Lapsi: (Maistaa) Tää on hyvää! Jag tycker om det här.
Minä: Ja sitten siinä on purjosipulia ja timjamia ja kyssäkaalia.
Lapsi: Okei.

Oikeasti siinä reseptissä EI ole kyssäkaalia, mutta huomisessa reseptissä on, ja nyt kun se luulee että se on jo syönyt sitä ja se oli hyvää niin se syö sitä tulevaisuudessakin (suunnitelma ei ole ihan aukoton, koska lasten syömispäätökset eivät aina ole loogisia, mutta tällä pääsee alkuun).

Epäonnenpyörä

Voi epäonnenpyörä sentään. Viime viikon Mikko&Heikki –show’ssa (tai Heikki&Mikko, KUKAAN ei muista kummin se menee) Mikko hävisi epäonnenpyörän ja palkinnoksi (?) sai henkilökohtaisen roastin. Mä sain kunnian roastata hänet. Ohjelman voi katsoa Katsomosta. Vieraina olivat Tuomas Holopainen, Ville Haapasalo ja Laura Närhi, mutta jos haluaa katsoa roast-osion, niin se alkaa n. 31 min kohdalla.

Ennen -kuva Mikosta

Jälkeen -kuva Mikosta

Bäkkärillä

Tässä vielä hymyilyttää

 

Pikkujoulut

Firman pikkujoulut pidettiin viime perjantaina. Ei, mulla ei ole kestänyt ihan näin kauan toipua niistä (eipä), en ole vaan saanut aikaiseksi postata kuvia. Juhlien teema oli siis amerikkalainen elokuva ja tv. Paikalla oli todella mielikuvituksellisia tyyppejä, kuten Blues Brothers -mies, Rocky, Miss Piggy, Humphrey Bogart, James Bond ja yks nainen joka oli the Hulk.

Itse päädyin olemaan Holly Golightly (olenhan luonnostaan samalla tavalla tummatukkainen, siro ja gasellinkaltaisesti liikkuva kuin oikea Audrey Hepburn) elokuvasta Breakfast at Tiffany’s.

Vinkiksi vastaisuuteen tämä on aika helppo hahmo toteuttaa. Asuksi riittää pikkumusta ja mustat hanskat. Tukka nutturalle (Youtubesta löytyy valtava määrä eri tutorialeja miten saadaan Holly Golightly -tukka), helmet kaulaan, holkki käteen ja lasit silmille. Jos jostain löytyy pikkutiara kannattaa se tökätä sinne nutturaan. Ja voilá, Lulamae Barnesista on tullut Holly Golightly.

 

Muissa uutisissa: Zlatanin saksipotkun jälkeen on kuulema ranskassa syntynyt uusi termi, vapaasti käännettynä suomeksi suurinpiirtein ”zlatanoida” ja se tarkoittaa että hoitaa jonkin asian aivan helvetin hienosti. Se on mun mielestä hyvä sana! Sitä voi käyttää lauseessa esim näin: ”Mä zlatanoin pikkujoulut” (siis JOS en ois ollut niin kännissä ja sammunut).

 

Ajattelun viikko

Olin eilen MTV Median pressissä, jossa esiteltiin ensi vuoden uudet ohjelmat Maikkarilla, Subilla ja AVA:lla. Hienoja juttuja on tulossa!

Suomen Surkein Kuski on mennyt tänä syksynä MTV Maxilla, mutta alkaa tammikuussa Subilla. Tää on aivan hullu ohjelma! Mulla ei ole edes ajokorttia, ja mä luulen että mäkin osaan ajaa paremmin kuin muutama noista.

Kannattaa ehdottomasti tsekata Suomen Surkein Kuski, Subilla 8.1.alkaen tiistaisin klo 21-22.

Toinen tekemämme ohjelma alkaa maaliskussa AVA:lla. Ohjelman nimi on Kotia Kohti, ja sen tähtinä ovat Mira Kasslin ja Tea-Mariia Pyykönen.

Eilen illalla olin Skannossa Ajattelun Viikon –teemaillassa (kyllä, tv-tuottaja by day, HUIPPUAJATTELIJA by night) keskustelemassa, no, ajattelemisesta.

Paneelia veti Saku Tuominen, ja mukana olivat Kiti Müller ja Lauri Järvilehto (kuvassa) sekä Katja Tukiainen ja minä.

Nyt Ajattelun Viikolla ilmestyi siis kirja nimeltä Mitä tapahtuu huomenna ajattelulle? Siinä tunnetut suomalaiset ajattelijat (HEIDÄN sanansa, eivät minun) kertovat ajatuksiaan ajattelemisesta ja omista ajatusprosesseistaan ja ajattelemisesta työkaluna. He pyysivät myös minua kertomaan ajattelemisestani, ja tein niin. On aika nöyrä olo olla siellä Soininvaarojen, Pentikäisten ja Rantojen keskellä.

Ja sitten TÄRKEIMPÄÄN ASIAAN: Huomenna on firman pikkujoulut! Teema on amerikkalainen elokuva ja tv. Mulla on asu valmiina, ja se on mun mielestä ihan hieno (KATSO KUVAT! Tosin vasta huomenna. En voi kertoa mikä se hahmo on kun sit joku ryökäletyökaveri kuitenkin baittaisi mun idean). Mun ongelma: Mä olen huomenna menossa myös Pressiklubiin. Laitanko siis Pressiklubin kuvauksiin asuni päälle ja säästän aikaa mutta menetän uskottavuutta, VAI vedän koltun ja helyt niskaan vasta kuvausten jälkeen YLE:n vessassa tai taksissa ja säilytän arvokkuuteeni (hah!) mutta Pressiklubin katsojat eivät saa nauraa. Kas siinä pulma.

Se THE avokadopasta

Teimme tänään sitä avokadopastaa (tai somepastaksihan sitä kai myös voisi kutsua) josta kaikki ovat puhuneet (tai itse asiassa puhuneet ja jo unohtaneet; me tullaan aina vähän jälkijunassa). Mä suhtauduin siihen vähän skeptisesti. Olin varma että siitä tulee pettymys, koska kun sitä nyt niin paljon on hehkutettu (se on NIIN hyvää että itku tulee) niin miten se mitenkään voi yltää odotuksiin?

Ja tavallaan niin kävikin. Se oli kyllä tosi hyvää. Mutta en mä itkenyt. Sen sijaan tapahtui toinen merkittävä asia: Mieheni ihastui ruokaan oikein paljon, ja santsasi. Kahdesti. Kehuimme ruokaa, ja sanoin että tämä on siitäkin kätevä että tätä voi laittaa vieraille vaikka kylään tulisi vege. Mieheni katsahti minuun. ”Aivan totta”, näin oivalluksen hänen kasvoillaan, ”täähän on vegeä!”. Yleensä meillä on syöty kasvisruokia silloin kuin pikkulyyli ja minä ollaan kahdestaan. Tämä ihmepasta kuitenkin pääsi koko perheen vegelistalle. Kyllä se jotain sen pastan hyvyydestä kertoo.

Jos tämä pasta joltain jostain syystä on jäänyt hoksaamatta, niin ohjeet siihen löytyy täältä.

Hönö, Sweden

Ootteko Pinterestissä? Mä oon, mutta mä en ihan käytä sitä täyteen potentiaaliin, mä luulen. Mä menin sinne kun alkuvuonna niin paljon puhuttiin Pinterestistä, ja kovasti lehdissä kirjoitettiin että tästä tulee vielä suurempi kuin Facebook koska etenkin naiset RAKASTAVAT sitä.

Koska haluan antaa itsestäni kuvan että oon muka aina aikaisin adaptoimassa uusia palveluja ja teknologioita (näin epätoivoisesti pyrkien antamaan itsestäni kuvan etten ole jäärä, muutosvastarintainen vanhus, jota oikeasti enemmän ja enemmän koko ajan olen) niin hyppäsin Pinterest-kelkkaan vikkelästi.

Sitten minä siellä Pinterestissä pyörin enkä yhtään keksinyt että mitä minä sinne laitan. Mä oon aivan sysipaska ottamaan valokuvia, eikä mun eka reaktio yleensä mihinkään ole että pitääpä ottaa valokuva. Ja mistä mä nyt sitten niitä valokuvia otan? Ruoanlaittajat voivat ottaa annoksistaan, sisustajat sisustuksistaan, muoti-intoilijat asuistaan ja kauppojen räteistä, mutta entä minä? Mulla ei ole mitään erityisosaamista, tai sellaista harrastusta joka veisi mut usein samanhenkisen asian äärelle. Sitten keksin! Asia, joita tulee vastaan useita, mutta joka ei ole aina sama: VESSA! Päätin ruveta ottamaan vessoista kuvia. Niin aloitin mun Pinterest-boardin Toilets.

Mutta koska Pinterest ei vielä räjähtynätkään,eikä siitä tullutkaan isompi kuin Facebook, niin mun veskivillityskin hiipui aika nopeasti. Välillä mä silti saan muistutuksen siitä että se on olemassa; nimittäin kuin joku onneton alkaa ”seuraamaan” boardia. Silloin tulee sähköposti vaikka että ”Irmeli started following your board Toilets”. Se on aina mun mielestä yhtä hauskaa, koska on pakko olla vähän erikoistyyppi että alkaa seuraamaan jotain vessaboardia. Tänään tuli uusi seuraaja (nyt niitä on ehkä kolme). Naurahdin ja klikkasin hänen profiiliaan (koska OIKEASTI kuka alkaa seuraamaan vessaboardia?!). Tuli vastaus moneen kysymykseen. Sillähän lukee jo itselläänkin että se on Hönö Ruotsista.