Yks vielä, sit ei enää

Mä juoksin syyskuussa puolimaratonin. Se ei kaikkien mielestä ole kovin ihmeellistä, mutta trust me, mulle ex-läskärinä se on vain ihan vähän vähemmän hämmästyttävää ja ihmeellistä kuin se, että Mervi Tapola on vielä hengissä. 21 ja risat kilometriä on aivan saatanan pitkä matka.

Juoksin puolimaratonin Budapestissä. Selvisin hengissä.

Budapestennen

Ennen-kuva hotellihuoneessa aikaisin aamulla.

budapestjälkeen

Jälkeen-kuva tultuani maaliin.

budapestloppuverryttely

Jälkeen-kuva huoltojoukkojeni (huoltojoukot = bestikseni Kukka) löydettyä mut. Jalat kramppasivat niin että oli pakko venytellä samaa aikaan kun join voittoskumppa (voitto = pääsin maaliin).

Ensimmäinen ajatukseni siinä maaliviivan ylitettyäni oli että ”No tätä mä en TODELLAKAAN tee enää uudestaan”. Ja nyt sitten syön sanani.

Sain paikan Adidasheimossa. Helvete. Treenit alkaa helmikuun alussa ja kesäkuun 7 päivä juostaan Helsinki Half Marathon. Aikani Budapestissa oli 2:15. Tavoitteeni kesäkuulle on 2:14. Babysteps.