Minipelastuksia arkeen

Painonhallinta on mahdollista ainoastaan hyvällä suunnittelulla. Mieti etukäteen mitä syöt, missä syöt, milloin syöt jne. Paraskin suunnittelu menee silti silloin tällöin ihan pershiilleen, koska elämä voi heittää yhtäkkiä eteen yllätysylitöitä, työmaakatastrofeja, lasten oksennustauteja, vedenpaisumuksia tai, no, elämää. Silloin voi mennä se huolellisinkin ruokailuexcel romukoppaan, koska Mr. Murphy lakeineen ei oo sitten pienimissäkään määrin kiinnostunut sun laihdutteluistasi.

valio-profeel2

Siksi mulla on SEKÄ kotona ETTÄ työpaikalla hätävararuokaa. Kyllä, mä oon vähän niin kuin ne mielenvikaiset tuomiopäivän survivalistit hulluissa 5D-dokkareissa, jotka säilövät kellareihin ja maastokätköihin säilykepurkkeja ja muona-annoksia (ehkä sillä erolla, että mulla ei ole siellä kätkössä myös taskulamppuja ja kaasunaamareita).

Hätävararuoan ensisijainen tehtävä on toimia välipalana. Se on terveellistä, ja tarpeeksi täyttävää ettet tee huonoja päätöksiä (munkki. Tai kolme munkkia. Tai perhepizza), vaan pysyt kylläisenä kunnes pääset myöhemmin oikean aterian äärelle. Se hätävararuoka on kuitenkin yleensä semiankeeta, eli tonnikalaa. Se saattaa myös olla rahkaa tai raejuustoa, muuta niiden haastehan on, etteivät ne kestä ikuisuuksia (me survivalistit aina mietitään tällaisia yksityiskohtia).

Nyt mulla on kuitenkin testissä muutama tuote, jotka ovat väistäneet kaikki hätävararuoan ansat. Se kestää miten kauan tahansa, eikä ole ollenkaan yhtä ankeaa kuin nyt vaikka se tonnikala. Se on jauhetta, eli tietty se pitää sekoittaa johonkin, mutta vaikka vesikin käy.

Proteiini on hyvää kamaa laihduttajalle, koska tutkimusten mukaan proteiini pitää nälkää paremmin kuin esim. hiilihydraattivaltaiset ruoat tai välipalat. Koska fiksu laihduttaja yhdistää terveellisen ruokavalioon myös liikunnan, on proteiini siinäkin tärkeää, koska se toimii ikään kuin lihaskudoksen rakennusaineena.

Proteiinijauhetta voi lisätä puuroon tai jogurttiin, tai sekoittaa veteen tai maitoon. Sitä voi lisätä smoothieen tai jos meinaa olla ihan överiseppä niin lyö sitä vaikka pannukakkuun (mut se on sit sellasille vähemmän laiskoille laihduttajille).

Haluan myös muistuttaa, että täydellinen aamiainen laihduttajalle on sellainen, jossa on hyvää hiilaria ja hyvin proteiinia. Tiedän, että on houkuttelevaa laihduttaa jättämällä pois kaikki hiilarit, mutta aivot tarvitsevat hiilareita, joten syö niitä nyt ainakin aamulla. Niinpä suosittelen aamiaisen perustaksi kaurapuuroa ja siihen lisäksi itselleen sopivaa proteiinia. Tähän tarkoitukseen proteiinijauheet sopivat erinomaisesti. Makuja on useita, joten niitä voi varioida. Sitä paitsi nämä nimenomaiset Valio Profeel-pulverit ovat laktoosittomia, joten sopivat kaikille paremmin kuin vaikkapa raejuusto.

Ja hei muista vielä: Jauheet ovat laktoosittomia, eivät kalorittomia. Eli maltilla.

Ai niin: Tämä on niin sanottu YHTEISTYÖPOSTAUS, eli mä saan tästä rahaa. Mutta nää on oikeastikin hyviä.

Mainokset

Salivinkki

Salil neljässadasneljäskymmeneskahdeksas, salil sadasviidesvika – koska mä oon työssäkäyvä ihminen. Olis varmaan fantastista voida olla salil eka ja salil vika, mutta tuntuu että silloin jäis aika vähän aikaa, no, elämälle. 

Sitä paitsi salille ehtiminen ekana on kyllä oikeasti vaikeaa. Olin vappupäivänä (!) salilla klo 10.10, eli 10 minuuttia sen jälkeen kun se oli avannut, ja olin varma että kerrankin todella olisin EKA koska siihen aikaanhan ihmiset vasta heräilevät jostain Espan penkin alta tai vappuhoidon kainalosta.  Olin kuudestoista (kyllä, mä laskin). 

Sen sijaan OLEN löytänyt hetken, jolloin ihmiset EIVÄT sankoin joukoin käy salilla: perjantai-iltapäivä. Varsinkin salitreenejä aloittavalle on vähemmän kuumottava käydä treenaamassa silloin kun kaikki salikissat eivät ole vieressä ottamassa ärsyttäviä saliselfieitä, ja muutenkin on ihan kiva treenata pienemmässä ryysiksessä. Siirrä siis terde lauantaille tai torstaille ja suuntaa salille perjantaina. 

 

Ärsyttävä saliselfie

OIKEA AIKA ALOITTAA LAIHDUTUS

Milloin on oikea aika aloittaa laihdutusprojekti tai elämäntaparemontti? No ei ikinä, mutta juuri nyt.

Jos rupeamme perustelemaan ajankohtaa itsellemme, niin hyvää hetkeä ei tuu ikinä. Ensi viikolla on firman kesäjuhlat ja siellä tulee juotua kuoharia, ja sitten on serkun lapsen lakkiaiset ja siellä on kakkua, kesällä ei voi laihduttaa koska grilliruoat ja talvella ei voi koska pikkujoulut ja jouluruoat ja punkku ja juustot.

ELI: Jos oot harkinnut asiaa, niin nyt vaan lusikka kauniiseen käteen (ja siihen lusikkaan sit jotain muuta kuin jäätelöä) ja hommiin. Nyt. Siis tänään. Heti tosta lounaalta aloitat.

Toki jotta laihdutusprojektisi olisi mitenkään tolkullisen realismin rajoissa, niin sun pitää olla hommalle valmis. Jos sulla juuri tällä hetkellä on käynnissä avioeroprosessi, läheisen saattohoito, yt-neuvottelut tai muuten poikkeuksellisen stressaava ja, no, poikkeuksellinen ajanjakso sun elämässä, niin ehkä just tää ei ole otollisin mahdollinen hetki vielä yrittää änkeä scheduleen täysin uuden elämäntavan harjoittelemista. MUTTA! Laihduttamisen aloittamista ei voi siirtää ikuisuuksia eteenpäin vaan siksi että ei muka ole motivaatiota tai tuntuu vähän ikävältä.

Mulla kesti äärettömän kauan ennen kuin olin itse vastaanottavainen muutokselle, ilmeisesti, koska muutenhan olisin onnistunut jo paljon aikaisemmin. Jokainen ylipainoinen haluaa laihtua, mutta avunpyytäminen on paljon hankalampaa. Silloin pitäisi myöntää, ettei ole tyytyväinen itseensä, ja se voi olla monelle kova paikka. Sitä paitsi lihavuus kielii siitä, ettei kykene alkeelliseen elämänhallintaan kuten kaikki muut (eli ne normaalipainoiset), eikö? Näin sitä ainakin ajattelee ja siksi avun hakemiseen on varmasti kynnys.

Onnistunut laihduttaminen ON vaativaa. Eka askel onkin varmaan kiinnostua siitä. Niin sä ehkä oot tehnyt, koska sä oot täällä. Lue kaikkea mitä eteen tulee, googlaa, hae kirjastosta kirjoja, kysy asiantuntijoilta ja kuuntele erilaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet. Ei ole yhtä oikeaa tapaa pudottaa painoa, ja jokaiselle löytyy kyllä se joka v***ttaa vähiten. Vaikka laihduttaminen tuntuu maailman hankalimmalta, sen painon pitäminen aisoissa loppuelämän on se, joka vaatii brainpoweria ja ihan kaikkea muutakin poweria.

ALKU

Terveisiä Tukholmasta. Olen täällä kuvaamassa mainosta XL-S Medical laihdutustuotteelle. Olen viimeiset 6 viikkoa ollut mukana kampanjassa, jossa kerätään yhteen väkeä, joka haluaa laihduttaa; annetaan heille työkaluja (kuten PT:n ohjeita, ruokavalioneuvontaa, XL-S kuituvalmistetta ja ennen kaikkea FB-ryhmän ryhmätsemppi) ja kannustetaan ihmisiä terveelliseen elämänmuutokseen. Lupaan kirjoittaa kamppiksesta ja tuotteesta lisää tuonnempana.

Mun oma laihduttaminen (tai kuten sitä lehtien ja lääkärien ja ammattilaisten mukaan pitäisi kutsua: elämänmuutos) alkoi kuutisen vuotta sitten. Lapseni oli syntynyt, ja vaikka minulle ei ollut raskauskiloja jäänytkään, niin ylipainoa oli ennestään valtava määrä. Itse asiassa lapseni taisi pelastaa henkeni. Jos en olisi käynnistänyt muutosta silloin, ties miten lihava olisin tänään. Raskauden aikana neuvolassa sain paljon ravintoneuvontaa, ennen kaikkea oikeanlaisesta syömisrytmistä sekä ruoan laadusta. Raskausaika aloitti elämäntapojen parantamisen, jo yksinkertaisesti siitä syystä että lapseni oli minulle jo ennen syntymäänsä tai edes hedelmöittymistään tärkeämpi asia kuin mikään muu maailmassa.

ennenjälkeen

Mä seitsemän vuotta sitten ja nyt

Äitiysloma on luksusta koska saa hengata vauvansa kanssa rajattomasti. Toinen loistava puoli siinä on, että ehtii yhtäkkiä keskittyä itseensä aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Kiinnostutin itseni ruokaan (koska on pakko), sen laatuun ja ennen kaikkea määrään. Aloin kirjaamaan ruokapäiväkirjaan (kalorilaskuriin) kaiken syömiseni. Ne opit olivat todella hyödyllisiä. Tajusin miten paljon normaalin ihmisen kuuluu syödä ja milloin.

Vauva nukkui vaunuissa erinomaisesti ja ryhdyin kärräämään häntä ympäri Helsinkiä. Eräänä päivänä tajusin että oikein odotin kävelylle pääsyä. Lenkit venyivät, ja saattoivat kestää toista tuntia kun kiersin Helsinkiä rantoja pitkin. Hitaasti huomasin edistystä.

Koska edistystä tapahtui, kiinnostuin laihduttamisesta enemmän. Luin kirjoja, artikkeleita, katsoin kaikki television laihdutusohjelmat, surffasin netissä. Välillä homma junnasi paikallaan, kun lapsi kasvoi eikä enää suostunutkaan nukkumaan pitkiä päikkäreitä kärryissä. Sitten taas tuli kivat ilmat ja homma liikahti esim. lenkeillä tai jollain muulla virikkeellä eteenpäin. Tuli ajanjaksoja jolloin jaksoin tarkkailla jokaikistä suupalaani ja syödä äärettömän tarkasti (monipuolisesti ja terveellisesti ja tarpeeksi kuitenkin kalorimäärää rajoittaen) ja sitten tuli taas ajanjaksoja etten jaksanut.

Näin olen sitten edennyt. Välillä painonpudotus nytkähtää eteenpäin, ja sitten pidän taukoa. Lupaan kirjoittaa laihdutustauon hienouksista myöhemmin!

En ole vuoteen laihtunut. Enkä laihduttanut. Ennen kuin nyt. Tarvittiin ulkoinen ärsyke, jotta projekti voi jatkua. Tässä tapauksessa siis ulkoinen ärsyke on XL-S –kampanja ja tilivelvollisuus sille FB-ryhmälle! Olen tähän päivämäärään mennessä kuuden vuoden aikana laihtunut 25 kiloa. Mun tavoite ei missään vaiheessa ole ollut bikinimallin ura (salettiin TODELLA ankeeta hommaa, sillä alalla varmasti on esim. ihan paskat firman pikkujoulut) eikä mikään tietty kilomäärä. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että kun BMI osuu normaalin painoindeksin haarukkaan, niin ollaan perillä. Sen jälkeen loppuelämä on painossapysymistä, ei laihduttamista.

Kun harrastin laihduttamista aktiivisemmin, myös laihduin aktiivisemmin. Niinpä päätin aloittaa tämän blogin. Tämä on toki ollut olemassa jo monta vuotta sitten, mutta nyt tästä tulee laihdutusblogi. Jos ei kiinnosta yhtään ja häivyt, niin en loukkaannu, laihduttaminen on aivan JÄÄTÄVÄN tylsää hommaa välillä.

 

Kuinka vanhana voi lukea Harry Potterit?

Haluaisin kuulla mielipiteenne ja kokemuksenne siitä, missä iässä Harry Pottereita voi lukea lapselle. (Itsehän olen niihin ehkä edelleenkin liian nuori).

Sivujuonne: Muistan elävästi kun luin kirjasarjan viidettä osaa (Harry Potter and the Order of The Phoenix). Äitini tiskasi keittiössä, ja menin keittiöjakkaralle hänen viereensä istumaan, aivan liian lähelle, selkeästi tehden kaikki kotityöt vähän hankalaksi ollen tiellä.

Äiti: Miksi sä siinä istut? Eikö olisi kivempi lukea sohvalla?
Mä: Eiku muuten vaan.
Äiti: Sä oot vähän tiellä.
Mä: Joo, mutta mä en halua olla olohuoneessa.
Äiti: (Katsoo kirjaani) Onko se sulle liian pelottava? (Äidit tietää aina kaiken)
Mä: (Lammasmaisesti) On.
Äiti: Sä oot 22. Haluuksä muuttaa takas kotiin?
Tätä vasten on tietysti sulaa hulluutta kuvitella että voisin nyt alkaa lukea Pottereita omalle lapselleni, joka täyttää kesällä kuusi. Toisaalta kaksi ensimmäistä kirjaa ovat paljon kevyempiä ja valoisampia kuin viisi seuraavaa, ja mulla on vaan hirveä hinku lukea ne uudestaan!

Oikeasti mun ei alun perin pitänyt kiinnostua Harry Pottereista ollenkaan. Mä en ollut aikaisemmin ikinä lukenut fantasiakirjallisuutta, kaikki ne peikot ja möröt sunmuut eivät vaan vedonneet muhun millään tavalla. Tää päti (pätee?) myös elokuviin. Ajatus siitä että katsoisin Taru Sormusten Herrasta –elokuvan, oli musta about yhtä houkutteleva kuin revennyt tyrä. (Oikeesti! Miksi ne on niin pitkiä?! Naiset synnyttääkin nopeammin kuin se elokuva loppuu)

Sitten veljeni sai ensimmäisen Harry Potterin joululahjaksi. Oli vuosi 1999, ja kaikki lehdet kirjoittivat siitä miten tämä uusi ihmeellinen lastenkirja valloitti niin aikuisten kuin lastenkin sydämet. Ajattelin että, no mä vähän selaan tätä kirjaa niin tiedän sitten mistä puhutaan. Vuorokausi myöhemmin katsoin kirjasta ylös. Luin sen yhdeltä istumalta, koska en malttanut laskea käsistäni. Pidin parin vuoden tauon ja luin loput kolme kirjaa melkein putkeen. Kesällä 2005 seisoin sitten jo muitten (lasten) kanssa Akateemisen kirjakaupan ulkopuolella joskus sianpieremän aikaan odottamassa että ensimmäisten joukossa varmasti saan kirjan käsiini.

Seitsemäs, eli viimeinen kirja, ilmestyi kun olin lomalla Budapestissä. Tiesin että hotellin alakerrassa oli kirjakauppa, ja että monet kirjakaupat ympäri maailman avasivat ovensa 00.01 jotta pakkomielteisimmät meistä saisivat kirjansa heti. Päätin soittaa etukäteen kauppaan. Etsin numeron netistä. Asiakaspalvelija ei osannut englantia, mutta sehän ei suinkaan ollut ongelma, sillä osaan sujuvasti unkaria. Ja kun sanon ”sujuvasti” tarkoitan ”tooooodella ontuvasti”. Niinpä pajatin menemään puhelimeen: ”Jó napot kívánok, kérek az új Harry Potter! Bolt nyitva jövő szombaton éjfél vagy vasarnap reggel? (Käännös: Hyvää päivää, haluan uusi Harry Potter! Kauppa auki ensi lauantaina keskiyö vai sunnuntai aamu?”). Niin vaan kuulkaa Ildikó siellä toisessa päässä ymmärsi ihan täysin, ja ilmoitti että KYLLÄ, kirjan todella saa keskellä yötä kirjakaupasta. (Ja sinne myös sitten rynnistimme, keskellä yötä, kahden aikaan, matkallamme kotiin baarista pikkutuiskeessa).

Eilen tuli Harry Potter ja Viisasten kivi –leffa telkkarista. Se on ainoa Harry Potter –elokuva jonka olen nähnyt, ja mulla syttyi vastustamaton Potter-ikävä ja kipinä lukea kirjat uudestaan.

Ehkä odotan vielä Pottereiden kanssa (voin lukea ne itsekseni ilman yleisöä), mutta otan mielelläni yhteislukukokemuksia ja ikäsuosituksia vastaan kommenttiosiossa KUTEN MYÖS MUITA kesälukemisvinkkejä lastenkirjallisuuden puolelta! Risto Räppääjät olemme lukeneet kaikki ja moneen kertaan ja vaikka ne ovat ihania, niin mä toivoisin nyt jotain vaihtelua.

Lahjaralli

Jotkut äidit muistavat AINA tuoda päiväkotiin lahjat joulujuhla- ja kevätjuhlapäivänä. Lusmuäidit tuovat sitten viimeisenä päivänä ennen lomia. Kuten mä. PAITSI TÄNÄ VUONNA!

Uusi käänne!

Eilen kotiin tullessani eteisen lattialla odotti kirje. Kuoressa oli Helsingin Maistraatin leima. Voisiko se olla…?

Jännittyneenä avasin kirjeen ja aivan oikein! Maistraatti oli lukenut passiepisodistani ja päättänyt korjata homman samoin tein. Siispä kaikki jotka epäilivät etteivät viranomaiset ole kansalaisen puolella: kyllä he ovat! Kirje tuli yllättäen ja pyytämättä joten kyllä se homma toimii (siis kunhan pitää blogia jossa voi asiansa kirjoittaa ja sitten saa asialleen julkisuutta sosiaalisessa mediassa ja on jonkinlainen B-julkkis jonka kirjoittelut noteerataan iltapäivälehdissä ja radiossa)!

maistraatti

Kiitos kaikille kommentoijille ja neuvojille. Nyt tilaan uuden passin. Omaan piikkiin.